Kuljettajat kilpailevat työpaikoista saadakseen työstä elannon
Taksinkuljettajan tai taksiyrittäjän työ on nykyisin harvan lapsuudenhaave, vaikka alalla toimiminen onkin kulkenut usein suvussa. ”Lukumiehet on lukumiehiä, taksimiehet on automiehiä.” Taksityötä tekevä kuljettaja-aines on varsinkin suuremmissa kaupungeissa kaksijakoista: taksityö on kouluttamattomien kantasuomalaisten miesten ja toisaalta maahanmuuttajien ammatti. Kantasuomalaisissa kuljettajissa oli aiemmin edustettuna myös opiskelijat ja muut sivutyötä tarvitsevat, mutta koulutusvaatimusten noustua ja tulojen laskiessa ala ei ole enää ollut houkutteleva niille, joilla on muita työvaihtoehtoja. Maahanmuuttajakuljettajissa nähdään koko skaala ihmisiä: yksi tulee sota-alueelta lukutaidottomana ja traumatisoituneena, toinen on jo pitkän uran tehnyt lakimies tai lääkäri, joka ei saa koulutustaan vastaavaa työtä Suomessa. On nähty kenraaleita ja hävittäjälentäjiäkin. Heterogeenisyyden takia tuntuu erityisen väärälle niputtaa kaikki maahanmuuttajat tai edes kaikki pakolaisstatuksella Suomeen muuttaneet yhden nimityksen alle. Keskimäärin maahanmuuttajataksinkuljettajat ovat olleet kotimaassaan esimerkiksi sähkömiehiä, poliiseja tai myyjiä.
Päätoimisen kuljettajan on ansaittava elantonsa. Kuljettajilla voi olla myös muita motiiveja olla työelämässä taksinkuljettajana tai taksiyrittäjänä. Vaikka sosiaalitukien varassa saisi riskittömästi tuplakorvauksen verrattuna kolmen euron kyytien ajamiseen, työstä saatu tulo on osalle kuljettajista arvokasta sekä itsetunnon että muista syistä. Jos esimerkiksi oma tai puolison oleskelulupa vaatii tuloja, 400 työtuntia kuukaudessa on pieni satsaus. Kotimaasta saatu 30 000 euron laina ei auta oleskeluluvan saamiseen, mutta jos rahan sijoittaa yritykseen ja nostaa sieltä palkkana, oleskelulupa järjestyy. Toinen tilanne, jossa ihminen tyytyy erittäin matalaan tuloon, on opiskeluviisumilla Suomeen tullut nuori aikuinen, jonka elämiseen varatut rahat hän on joutunut palauttamaan velkojille ja joutuu ansaitsemaan elantomenonsa pimeillä tuloilla Wolt- tai taksikuskina.
Taksialalla toimivien ihmisten oletus tulotasosta on radikaalisti muuttunut. Aiemmin yhden auton autoilija asui omakotitalossa ja kävi Saimaalla mökkeilemässä ja veneilemässä. Vuoden 2018 jälkeen aloittanut taksiyrittäjä asuu kaupungin edullisella kerrostaloalueella vuokrayksiössä ja haaveilee tekevänsä kolmen vuoden välein matkan kotimaahansa. Aiemmin viiden taksin omistaja muutti pääomatulojensa turvin talveksi Thaimaahan ja jätti taksien hallinnoinnin luotettavalle kuljettajalle. Nyt viiden taksin yrittäjä ajaa itse asiakkaita tienatakseen leivän omaan pöytäänsä.
Osa-aikaisena kuljettajana pienikin lisätulo tai pelkkä mahdollisuus auton hallintaan voi olla plussaa: “Teen 15 iltaa kuukaudessa maksaakseni autoni kustannukset.” Taksi on todella kiva ammatti. Kukapa ei tykkää nähdä kaupunkia eri vuorokauden- ja vuodenaikoina ja samalla auttaa ihmisiä. Mikäli palvelun sisältö sen mahdollistaa, ihmisiin tutustuminen edes lyhyesti on todella kivaa!
Sukupuoli
Taksissa asiakkaat kohdataan yksin intiimissä tilassa, jossa molemmat osapuolet ovat toisen armoilla. Moni asiakas on päihtynyt tai muuten harkinta- tai toimintakyvyltään rajoittunut. Kuljettajat joutuvat poikkeuksetta kohtaamaan asiatonta käytöstä asiakkaiden taholta. Vanhoja tapoja miesten ja naisten ammateista on turha ylläpitää, mutta käytännössä pienempi osa naisista viihtyy ammatissa.
Työajat
Taksissa on aina tehty pitkää päivää. Takseja tarvitaan aamuyöllä ja iltamyöhään, aamupäivällä on hiljaista julkisten kuljetusten päiväpainotteisuudesta huolimatta. Jotta kuljettaja saa palkkansa ansaittua, työhönsidonnaisuusaika on helposti 10–12 tuntia päivässä. Ajallisen kuormituksen keventämiseksi työvuoron hiljaisena aikana onkin hyvä pitää tietoisesti reilusti taukoja: käydä syömässä tai kuntosalilla. Alalla on kuitenkin kulttuuria istua hiljaisetkin ajat odottamassa mahdollista kyytiä, mutta sitä ei voi aktiiviseksi työajaksi kutsua.
Jotta työvuorot saataisiin tavanomaisen mittaisiksi, kannattaisi asiakkaiden kysyntää pyrkiä ohjaamaan hiljaisiin aikoihin. Aiemmin varsinkin maaseudulla autoilijoiden sopiessa kyytien aikataulut suoraan asiakkaiden kanssa tällaista ohjausta tehtiinkin aktiivisesti. Nyt moni palvelu on ajautunut siihen, että asiakkaiden kysyntä keskittyy muutaman päivän huipputunnin ajalle. Saman asiakasmäärän kuljettamiseksi tarvitaan tuplamäärä autoja ja kuljettajia, ja heidän työvuoronsa aikana hoitamiensa kuljetustehtävien määrät jäävät kuitenkin vajaaksi ansioiden kannalta. Toiminnan tehostaminen asiakaskysyntää tasaamalla olisi hyvä keino. Esimerkiksi ”Jos kuljet kello 10–12, joka kolmas matkasi ei vie matkaoikeutta” toisi tuplahyödyn. Se tasaisi kuljettajien työkuormaa ja keventäisi painetta kiireajoilta, jolloin kuljettajia ei tarvitsisi olla niin paljon ajossa.
Maaseudulla työ on usein päivystysluontoista: tilauspääte voi kulkea mukana kolme vuorokautta, ennen kuin tilaus tulee. Hyvällä tuurilla kyyti on niin pitkä, että siitä saa kerralla päivän tilin, Lapissa jopa parin päivän tulon. Tähän saakka päivystyksestä ei ole maksettu korvausta, vaan riittävän rahakkaat riittävän usein sattuvat tilaukset ovat kattaneet päivystyksen vaivaa. Kun aiemmin joka kylällä oli taksi päivystämässä, nyt suuntaus on siihen, että maaseudunkin ajoja hoidetaan sieltä käsin, missä kysyntää palvelulle on enemmän. Tämä voi tarkoittaa tunnin tai kahden vasteaikaa.
Päätoiminen vai osa-aikainen
Koska taksin kysynnässä on toistaiseksi suuria vaihteluita ja palkkansa ansaitakseen kuljettajan pitää työvuoronsa aikana keskimäärin hoitaa kaksi kiireajan jaksoa, työhön sidonnaisuus nousee helposti yli 200 tuntiin kuukaudessa. Asiallisille tuloille päästäkseen ei ole harvinaista käyttää työhön lähemmäs 300 tuntia. Taksi on aina ollut joustava työ, jossa työaikaa lisäämällä on tulotasoa pystynyt nostamaan. Koska tuottavuus on työtunnista toiseen sama (tai matalampi, jos myös hiljaisia aikoja päivystellään), ylityökorvauksien maksamiseen ei ole kulttuuria. Suurimmat työtunnit tehdään yrittäjän statuksella tai palkattuna kuljettajana niin, että työnantajalle ei raportoida lain mukaista kovempia tunteja.
Työaikalakia kierretään myös tekemällä osa työstä eri työnantajalle: ensin tehdään arkiviikko päivävuoroja yhdelle työnantajalle ja sitten perjantaivuoron jälkeen ilmoittaudutaan toiselle työnantajalle tekemään perjantai ja lauantaiyövuorot. Kun takana on seitsemän pitkää työvuoroa viikon sisällä rytmin kääntöineen, on seuraavana maanantaiaamuna silmät ristissä. On paljon kuljettajia, jotka ovat pitäneet tällaista rytmiä useita vuosia. Taksissa on aina ihmetelty muun yhteiskunnan ajatusta, että kohtuullinen työaika jäisi 160 tuntiin kuukaudessa ja vuodessa pidettäisiin vielä paljon lomia. Kun asennoituu asiaan, 250 tuntia kuukaudessa työpaikalla on tavallista. Tällainen työ ei luonnollisesti sovi perheellisille, vaan on yksin asuvien elämäntapa.
Työntekijä tai yrittäjä?
Kiinteistönhuoltoyritys palkkaa kiinteistönhuoltajan, maksaa hänelle palkkaa 2500 euroa kuukaudessa ja tekee tulosta 100 euroa/työntekijä. Työntekijä voi tästä päätellä, että perustamalla kiinteistöhuoltoyrityksen hän voisi tienata satasen enemmän. Mikäli hän yrittäjänä jää saman kiinteistönhoitoyrityksen palveluntuottajaksi, erityistä tehostamisen tai arvonnousun mahdollisuutta ei ole. Päämies voi maksaa yrittäjänä toimivalle vähän korkeampaa palkkiota, koska yrityksen ei tarvitse kantaa riskiä sairauslomista tai työsuhteen päättymiseen liittyvistä kustannuksista. Toki riippuen kyvyistä ja mahdollisuuksista yksinyrittäjä voi tehdä itse tai toteuttaa muuten tehokkaasti yrityksen hallinnon, kirjanpidon yms. ja saada siitä hyötyä. Hän voi myös vapaammin tehdä pidempää päivää ja esimerkiksi pyrkiä säästämään eläkemaksuista. Ehkä voidaan todeta, että yhteiskunnan tehokas toiminta vaatii aaltoliikettä: välillä isoissa yksiköissä pystytään toimimaan pienempiä tehokkaammin kustannuksia säästäen, välillä isot organisaatiot pöhöttyvät ja pienet yksiköt ovat kilpailukykyisiä.
Taksialalla moni kuvittelee tienaavansa samasta työstä yrittäjänä merkittävästi enemmän kuin palkansaajana. Kyse on harhasta, joka muodostuu siitä, että ihmiset ovat optimistisia jättäen merkittävän osan yrityksen töistä ja kustannuksista huomioimatta. Taksiyritysten tuotto on tällä hetkellä -10 % – +5 % liikevaihdosta, riippuen riskien ja mahdollisuuksien toteutumisesta. Kun työvoimakustannusten osuus on keskimäärin 60 % liikevaihdosta, yrittäjätuoton suhde palkkaan on parhaimmillaankin noin 10 %. Yrittäjäksi siirtyvä kuljettaja voi nostaa tulojaan parhaimmillaankin vain 10 %, jos riskit eivät realisoidu. Kun aloittava yrittäjä tekee helposti suuriakin virhearvioita ja toiminta on tehotonta (esim. yrityksen hallinto vie paljon aikaa), käy helposti niin, että yrittäjän tulot samasta työstä on pienemmät kuin palkansaajan. Moni pitkän linjan mikroyrittäjä haaveileekin nyt turvaa tuovasta työpaikasta, josta saisi edes maltillista palkkaa.
Harhaan vaikuttavat asiat, joita huonoilla yrittäjätaidoilla ei näe
Yrittäjän tulot varmistuvat vain kerran vuodessa tai jopa viiden vuoden välein, kun investointien riskit joko realisoituvat tai eivät realisoidu. Ei ole harvinaista, että taksiauto ostetaan jakaen sen lainanlyhennykset kuudelle vuodelle. Autoa ostaessa osaava yrittäjä osaisi sanoa, että auto tulee kestämään taksikäyttöä vain kolme vuotta ilman suuria korjauspanostuksia. Uusi yrittäjä luulee kolme vuotta tekevänsä hyvää liiketoimintaa, mutta sen jälkeen auto seisookin pihassa, tilillä ei ole rahaa korjata autoa, ja pankki perii kahdenkymmenen tuhannen euron velkaa.
Yrittäjä voi muutenkin melko vapaasti toimia lyhytnäköisesti jättäen eläkemaksut ja sairausvakuutukset pieneksi. Otettu riski realisoituu mahdollisesti vasta jopa kymmenien vuosien päästä. Varsinkin maahanmuuttajien usko eläkejärjestelmään on ymmärrettävästi huono. Monesta tuntuu täysin absurdille, että Suomessa olisi niin stabiileja instituutioita, että niiden varaan voisi laskea kymmenien vuosien päästä saatavan tulon. Jos työura Suomessa jää täysimääräistä lyhyemmäksi, niin eläkemaksuista ei kuitenkaan ehdi kertyä kansaneläkettä suurempaa osuutta. Silloin ei ole mitään hyötyä maksaa eläkemaksuja.
Moni on tuonut esiin, että ei halua palkansaajana ajaa pimeitä kyytejä, koska silloin varastaisi itselleen läheiseltä työnantajalta. Jos toimii itse yrittäjänä, pimeät kyydit tai sovellettu kirjanpito ovat pois vain kaukaiselta verokarhulta, mikä ei kolkuta omaatuntoa niin paljon. Näin ollen yrittäjä voi kokea ansaitsevansa enemmän kuin palkansaaja, vaikka siihen käytetyt keinot eivät täyttäisi yhteiskunnan vaatimuksia hyvästä toiminnasta.