Julkisilla hankinnoilla ohjataan julkisten taksimarkkinoiden kehitystä. Samalla julkisilla hankinnoilla on keskeinen merkitys myös yksityisasiakkaita palvelevien taksimarkkinoiden kehittymiseen 90 %:ssa Suomen kunnista.
30 000 asukkaan Kajaani on pienin kaupunki, jossa Menevä tai Uber on pystynyt luomaan ja ylläpitämään taksipalveluita pelkästään yksityisen kulutuksen perusteella. Siellä taksialan liikevaihdosta ehkä 80 % on julkisen puolen ostamia koulu-, VPL- ja Kela-kyytejä.
Yli 100 000 asukkaan kaupungeissa yksityinen kulutus riittää nykyisillä melko kehittymättömilläkin markkinoilla hyvin ympärivuorokautisen taksipalvelun tuottamiseen. Mikäli yksityisten palvelujen syntymistä ja elinkelpoisuutta voidaan tukea julkisten palveluiden ajojen järjestämistavalla, sillä on suuri merkitys noin 90 %:ssa Suomen kunnista.
| Kunnan/markkina-alueen koko, asukasmäärä | -3000 | 7000 | 10000 | 20000 | 30000 | 50000 | 70000 | 100000 | 200000 |
| Arvio julkisten hankintojen osuudesta alueen taksikysynnässä | 95 % | 90 % | 85 % | 80 % | 70 % | 60 % | 40 % | 25% | 20% |
| Julkisten hankintojen merkitys yksityisen palvelun syntymiseksi | 100 % | 80 % | 70 % | 60 % | 40 % | 30 % | 20 % | 10% | 0% |
| Osuus suomen kunnista | 35 % | 25 % | 19 % | 10 % | 3 % | 3 % | 2% | 1% | 2% |
Työvuorojärjestelyt
Ennen taksilain muutosta taksiala koostui yksinomaan ELY-keskuksen valitsemista yksittäisistä autoilijoista, jotka perustivat alueelleen osuuskuntatyyppisen taksikeskuksen. Käytännössä kilpailuasetelmaa ei ollut, vaan alueen autoilijat palvelivat asiakkaat yhdessä. Yhdessä palvelemiseen liittyi työvuorosuunnittelu, jolla kullekin ajalle kysyntä ja tarjonta järjestettiin vastaamaan toisiaan niin, että kaikille asiakkaille saatiin järjestettyä kuljetus kohtuullisessa ajassa, mutta autoilijoiden työn tehokkuus pysyi aina hyvänä. Kun hiihtolomaviikolla kysynnän tiedettiin puolittuvan, puolet autoista asetettiin alkuviikosta lomalle ja toinen puoli loppuviikosta. Tämän työvuorosuunnittelun teki käytännössä paikallinen autoilijoiden yhdistys ja/tai autoilijoiden yhdessä perustama osuuskuntayritys. Työvuorolistan vahvisti poliisilaitos.
Kokonaisuus oli lainsäätäjien toimesta järjestetty niin, että taksialalla kilpailuasetelmia ei ollut – pois lukien yksittäisten samassa organisaatiossa toimivien autoilijoiden keskinäinen kyräily: kenelle sattui vuorollaan huonompi tai parempi kyyti. Taksiautoilijat kuitenkin hoitivat työtään kukin oman y-tunnuksen nimissä. Tämä yhdessä tekeminen häiritsi Kilpailu- ja kuluttajavirastoa (KKV), joka näki, että omalla y-tunnuksella toimivien tahojen välille olisi saatava aitoa kilpailua. Koko autoilijakuntaa koskeva työvuorosuunnittelu näytti kartellille, joka esti yhtä yrittäjää pärjäämästä toista paremmin.
Kun taksilaki muutettiin, KKV ottikin kantaa osuuskuntamuotoisten yritysten ajovuorojärjestelyjä vastaan. Yrittäjänä toimivat autoilijat eivät voi sopia työajoista ja samalla käytännössä keskenään sopimalla jakaa markkinoita. Koska Taksiliiton lähes kaikki jäsenet ovat näitä osuuskuntamuotoisesti toimivia yrityksiä, ne ovat ajatelleet, että työvuorosuunnittelu on kiellettyä taksialalla kokonaisuudessaan. KKV on kuitenkin ilmaissut negatiivisen kannan ainoastaan osuuskuntamuotoisten yritysten tekemään työvuorosuunnitteluun. Tilanne on edelleen sama, Taksiliitto tälläkin hetkellä peräänkuuluttaa yhteiskunnalta linjanvetoja työvuorosuunnitteluun ymmärtämättä, että ongelma on vain “osuuskuntana” toimiminen, ei työvuorosuunnittelu. Tämä väärinymmärrys on noussut myös monen julkisia taksihankintoja tekevän ymmärrykseksi.
Taksialla on siis laajasti hukassa ymmärrys, että kaikkialla yhteiskunnassa työvuoro- ja resurssisuunnittelu on täysin mahdollista ja tehokkaan toiminnan lähtökohta, jota tehdään sekä työntekijöiden tasolla että yritysten välisissä sopimuksissa. Kun Hartwall ajattaa olutta eri puolelle Suomea, se on sopinut tietyt kuljetusliikkeet hoitamaan kuljetustehtäviä reittien tai aikojen suhteen: yksi hoitaa yöliikennettä ja toinen päiväliikennettä. Keskeistä luvallisessa resurssisuunnittelussa on, että se tulee itsenäisen päämiehen tarpeesta alihankkijalleen saneltuna tai neuvottelujen jälkeen. Hienommin sanottuna resurssisuunnittelua tehdään vertikaalisen palveluketjun toteuttamisessa, ei horisontaalisesti keskenään kilpailevien yritysten kesken.