Sata vuotta sitten yleisessä urakkamallissa eli yksikköhintaurakassa tilaaja keräsi palveluntuottajilta ja urakoitsijoilta hintoja. Paljonko maksoi yhden tiilen toimitus tai muuraaminen paikalleen? Mitä maksoi yhden kilometrin tai tunnin ajaminen taksilla? Sittemmin monissa hankinnoissa on siirrytty urakan kokonaishintoihin, jolloin toimittaja voi käyttää paremmin omaa osaamistaan ja kykyä optimoida toimituksensa. Taksipalveluiden ostoissa muutosta ei vielä ole muutamia poikkeuksia lukuunottamatta nähty.
Esimerkkinä: Kokonaistehokkuuden kannalta palveluntuottajan kannattaisi hankkia esteetön taksi, johon saisi lastattua kerralla kolme pyörätuolia. Jos tilaaja maksaa palvelusta vain €/ ajettu kilometri, palveluntuottajan kannattaa investoida vain autoihin, joihin mahtuu yksi pyörätuoli kuhunkin.
Esimerkkinä: Kelan korvaamana kuljetuksena asiakkaita ajetaan Uudeltamaalta Kankaanpäähän kuntoutukseen. Kuntoutusjakson alkaessa maanantaina, yksi asiakas haluaa siirtyä Kankaanpäähän jo sunnuntaina. Toinen asiakas on lähdössä maanantaina aamulla. Yksikköhintaurakalla palveluntuottaja ajaa molemmat n. 400 € arvoiset kuljetukset erikseen. Jos palvelu toteutettaisiin kokonaishinnalla, palveluntuottajan kannattaisi tarjota maanantaiaamun asiakkaalle ylimääräinen hotelliyö ja mikäli asiakas tarttuisi tarjoukseen, palveluntuottaja voisi viedä molemmat asiakkaat perille jo sunnuntaina. Palveluntuottaja säästäisi 300 €. Lyhyellä tähtäyksellä palveluntuottaja tekisi hyvän voiton, mutta markkinatalouden mekanismien avulla onnistunut tehostaminen ulosmitattaisiin tilaajan hyödyksi seuraaavassa kilpailutuksessa.
Yksikköhinnoittelu- ja urakkamalli sopiikin vain vakiintuneisiin urakoihin, joissa palvelun tuottamisen laatu ja määrä on vakio, ilman merkittäviä tehostamisen mahdollisuuksia. Malli ei kannusta tai mahdollista toiminnan kehittämistä, päinvastoin kannustaa palveluntuottajaa lisäämään yksiköitten (esimerkiksi kilometrit tai tunnit) määrää tilaajan tappioksi. Tilaajan on myös vaikeampi budjetoida yksikköhinnoiteltua urakkaa kuin kokonaishinnoiteltua urakkaa, jonka kustannukset ovat etukäteen tiedossa.
Taksipalveluissa pitäisi siirtyä yksikköhintaurakoista malleihin, jotka kannustaisivat palveluntuottajaa tehokkuuden parantamiseen. Hyviä esimerkkejä urakoista, joissa palveluntuottajaa kannustetaan tehokkuuteen ovat mm. Helsingissä, Espoossa ja Oulussa toteutetut koulukuljetuskilpailutukset. Tilaaja on pyytänyt hintatarjouksia €/oppilas/päivä, ja palveluntuottajien kannattaa optimoida mahdollisimman monta lasta samaan kuljetukseen tehdäkseen voittoa: tilaaja säästää kustannuksissa ja palveluntuottaja hyötyy mikäli pystyy nostamaan toiminnan tehokkuutta. Tehokkuutta ei luonnollisesti voi nostaa loputtomasti asiakaspalvelun kustannuksella, vaan tilaaja asettaa raja-arvot kilpailutuksessa. Esimerkiksi ”lapsen koulumatka voi kestää maksimissaan 45 min”