Taksiala on vaikean valvottavuuden, matalan tulotason ja maahanmuuttajavaltaisuuden takia vahvemmin vaarassa ajautua harmaan talouden ja muiden lieveilmiöiden piiriin kuin aiemmat harmaan talouden keskittymät: ravintola- ja rakennusalat. Näkyviä merkkejä tästä on jo ilmennyt, kun rajattu jengi on vallannut Helsingin taksiasemia käyttöönsä uhaten väkivallalla muita alueelle yrittäviä takseja. Tilaajavastuulaki ei osu yksinyrittäjistä koostuvaan alaan kovin tarkasti.
Ennen taksilain muutosta 2018 harmaan talouden osuus oli käteisvaltaisuudesta huolimatta pieni. Ala eli yhtenäiskulttuurissa, kaikki tunsivat toisensa ja ”naapurivalvonta” toimi. Rahan käsittelyn kaksiportaisuus vähensi mahdollisuuksia toimia väärin. Palkattu kuljettaja syötti summat taksamittariin oman provisiopalkkansa perusteeksi ja työnantaja-yrittäjä peri kerätyt käteiset kuljettajalta. Kokonaisuuden varmisti liikennelupien menettämisen riski. Mikäli yritys olisi jäänyt kiinni verovilpistä, se olisi kerralla menettänyt jopa 100 000 € arvoisen liikenneluvan ja hyvin tuottavan elinkeinonsa.
Nyt kaikki edellä mainitut on hävinneet: markkinat ovat hajaantuneet, yrittäjäkuljettajat operoivat yksin autojaan, eikä liikenneluvan menettäminen ole uhka – uuden luvan voi hankkia helposti serkun nimissä.
Koska 95 % kuljetuksista tilataan nykyisin isojen taksiyritysten kautta, harmaan talouden estäminen ja valvonta on nykyisin järkevä tehdä niiden kautta. Jos satunnaiset tolpalta kyytiin otettujen asiakkaiden tulot jäävät harmaan talouden piiriin, sillä ei ole alan laajuudelta merkitystä. Harmaa talous estetään ottamalla rakennusalan tavoin käyttöön käännetty ALV-käytäntö. Uber, Menevä ja niin edelleen ilmoittavat alihankkijoidensa ajamat ajot alihankkijoiden veroilmoitukselle ja tilittävät ALV:n osuuden suoraan verottajalle.