Taksiliitto pitää yllä kilpailulainsäädännölle ongelmallisia käytäntöjä muun muassa nostamalla ”Forssan mallia” ratkaisuksi pienten paikkakuntien taksipalvelun ympärivuorokautisen palvelun varmistamiseksi. Forssassa viisi autoilijaa on yhdessä sopinut kaupungin kanssa yöajan päivystyspalvelusta. Viiden yrityksen yhteistyö on helppo nähdä niiden muodostamana kartellina. Parempi tapa olisi, että yksi yritys sopisi päivystyksestä kaupungin kanssa, ja toteuttaisi päivystyspalvelun käyttäen tarvittaessa neljää muuta yritystä apunaan. Tämä olisi aidon yritystoiminnan mukainen tapa hoitaa asia, mutta vanhan taksimaailman keskinäiseen solidaarisuuteen nojaava malli on tehdä sopimus yhdessä.
Taksiliiton ”Forssan mallin” sijaan Forssan yöajan taksipalvelut pitää rakentaa muiden julkisten palvelujen hankintoja kehittämällä, vaatimalla toimijoilta sitä palvelua, mitä sopimuksessa on ostettu. Forssan alueella on ennen tätä päivystyskorvaustakin voimassa kolme suurta taksihankintaa (kaksi Kela-sopimusta ja yksi hyvinvointialueen VPL-sopimus), jotka kaikki velvoittavat palveluntuottajan luotettavan ympärivuorokautisen palvelun tuottamiseen alueella. Ympärivuorokautista palvelua ei niiden avulla kuitenkaan ole alueelle syntynyt, koska tilaajatahot eivät ole valvoneet sopimusehtojen toteutumista.
Yksittäiset osuuskuntamuotoiset taksiyritykset ovat pyrkineet ratkaisemaan ongelmansa siirtämällä yrityksen omistuksen kolmannelle taholle, joka tekisi päätökset keskenään kilpailevien pienyritysten sijaan. Mikäli taksimarkkinat ymmärrettäisiin erillisinä asiakasmarkkinoina ja kuljettajamarkkinoina, ongelma poistuisi. Hyvä asiakasmarkkinoilla toimiva yritys tekee resurssisuunnitelman kuljettajatasolle saakka.
Vaikka resurssisuunnittelu on tehokkaassa toiminnassa itsestään selvä perusasia, viime aikoina maailmanlaajuiset alustayritykset ovat pidättäytyneet siitä, koska se altistaisi ne kuljettajien määrittelylle työsuhteisiksi työntekijöiksi. Työntekijä vai yrittäjä: kuka määrää, koska taksi on töissä? Vain Menevän kaltaiset yksityiset yritykset ja hyvinvointialueet (päiväautojen osalta) ovat tehneet resurssisuunnittelua.