Tällä hetkellä Kelan 200 miljoonan euron vuosittaisten kyytien hankinta on jaettu noin 40 sopimukseen, keskimäärin viisi miljoonaa euroa per sopimus. Osa hyvinvointialueiden vastuulla olevista 200 miljoonan euron arvoisesta palvelusta on hankittu kerralla koko hyvinvointialueen alueelle 5–15 M€ sopimuksella, osa hyvinvointialueista on pilkkonut hankinnat yksittäisille yrittäjille tai jopa osa-aikaisesti työllistyville yrittäjille. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen VPL- ja ryhmäkuljetusten sopimusportfolion koko taitaa olla jopa 500 sopimusta.
Kela- ja VPL-kuljetusten kokonaisarvo on tällä hetkellä yhteensä noin 400 M€. Kyseiset ajot kannattaisi ehdottomasti hoitaa alueellisesti yhdessä. Kilpailun toteutumiseksi jokaiselle työssäkäyntialueelle (säde noin 80 km) tarvitaan useita palveluntuottajia. Alueen koko on loogista asettaa sellaiseksi, että siellä on riittävästi kysyntää vuorokauden ympäri, jotta ympärivuorokautinen palvelu on mahdollista järjestää ilman lisäkustannuksia. Jos 400 M€ ajot jaetaan sataan osaan, yhden alueen arvo on noin neljä miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa, että kaikki palvelukykyiset, vakiintuneet taksiyritykset pystyvät tarjoamaan kuljetuksia yksin tai yhteenliittymänä. Sata hankinta-aluetta jakautuu niin, että jokaisella hyvinvointialueella on vähintään kolme sopimusta, suurimmissa maakunnissa 5–10 sopimusta. Keskimäärin neljän miljoonan euron hankinta on riittävän suuri, jotta se kiinnostaa kaiken kokoisia yrityksiä ja sen varassa pystyy järjestämään palvelun vuorokauden ympäri. Tämän kokoisilla toimijoilla on resurssit järjestelmälliseen toimintaan esimerkiksi sertifioidun laatujärjestelmän muodossa. Kullakin alueella hankinnan maantieteellinen muoto kannattaa suunnitella sellaiseksi, että alue sisältää sekä maakunnan keskuspaikkakunnan aluetta että säteittäin maaseutumaista aluetta.
Esimerkiksi kokonaisvastuulla hoidettavat koulukyydit Helsingissä ja Espoossa on jaettu sopimuskausista riippuen joko koulujen sijaintien mukaan tai oppilaiden asuinpaikkojen mukaan. Alueellisessa vastuujaossa kuljetuksista pääosa tehdään tällaisen alueen sisällä tai suuntautuen kaupungin tai maakunnan keskukseen – poikittaisliikennettä ei ole paljon. Tämän myötä matkojen yhdistely ja ketjutus toimivat säteittäisessä aluejaossa, vaikka maakunta on jaettu useiden toimijoiden vastuualueisiin.
Asiakkaiden valinnanvapaus kahdesta palveluntuottajasta tuo päällekkäisyyttä eli tyhjiä kilometrejä ja odotusaikaa noin 30 % lisää verrattuna yhden palveluntuottajan mahdollisuuteen hoitaa kaikki ajot. Tämä nostaa tarjoushintoja. Hyvinvointialueen tai kaupungin jakaminen säteittäin taas vaikuttaa vain alle viiteen prosenttiin kuljetuksista, mutta tuo kymmenien prosenttien hyödyn tilaajalle yritysten välisen kilpailun säilyessä jokaisella työssäkäyntialueella.