Luotettavuus
Julkiset taksikuljetukset ovat omalta osaltaan sivistyneen yhteiskunnan tunnusmerkki: heikoimpia tuetaan niin, että he pystyvät toimimaan yhteiskunnan osana kuten muutkin. Käymään töissä, kaupassa ja virkistäytymään. Syöpähoitoon järjestetään mahdollisuus sillekin, jolla ei ole sukulaista kuljettamaan. Jotta nämä ovat mahdollisia, kuljetuksen toteutumiseen ja aikatauluihin on voitava luottaa.
Liikenneministeriö järjesti aiemmin luotettavat julkiset taksipalvelut. Taksialan toimintaperiaatteiden muututtua palveluiden järjestämisestä vastaavilla ei kuitenkaan usein ole ollut selkeää kuvaa, miten tämä tehdään nykymarkkinassa. Vastuut ovat usein jääneet ilmaan roikkumaan: ”Kai vanhat taksikuskit hoitavat ajot kuten ennenkin?”
Vastuunkannon ja luotettavuuden hävittää erityisesti taksipalvelun toteutuksen jakaminen useaan osaan. Mikäli vastuu palvelun laadusta olisi ulkoistettu yhdelle yritykselle, sille pystyttäisiin asettamaan kuljetuksen epäonnistuessa sopimussakko, joka ohjaisi sen parantamaan toimintaansa. Sen sijaan, jos hyvinvointialue on järjestänyt palvelun hankkimalla välityskeskuksen yhdestä paikasta ja toisaalta tehnyt puitesopimuksia kuljetusten suorittamisesta useiden autoilijoiden kanssa, kukaan muu kuin hyvinvointialueen virkamies itse ei ole vastuussa yksittäisen kyydin onnistumisesta.
Kela on ymmärtänyt tämän hyvin omissa hankinnoissaan, ja palveluntuottajille on annettu vastuu ja työkalut kuljetusten hoitamiseksi. Jos Kela ei olisi asettanut vastuuta kuljetusten onnistumisesta kilpailutuksen voittajille, kuljetusten onnistuminen olisi jäänyt Kelan Annen ja Oton vastuulle. Eli lyhyesti: jos joku ei vastaa asiasta sinulle, sinä kannat vastuun.
Vastuunkantoa tehostaa myös mahdollisuuksien ja velvollisuuksien kytkeminen toisiinsa. Aikoinaan Lapin hyvinvointialueen logistiikkahankinnoissa pidettiin luonnonlakina, että vammaisten kuljetukset toimivat talvisesongin aikana huonosti, koska kuljettajat siirtyvät palvelemaan turisteja. Kun Menevä hoiti Kela-kuljetuksia Lapissa, osa kuljettajista yritti karata joulusesongissa rivistä. Muistutimme kuljettajia, että kesäkuussa Kela-kyytejä ajavat vain ne, jotka hoitavat palvelua myös joulukuussa. Kuljettaja laski hetken päässään ja palasi hoitamaan Kela-kyytejä. Kun asettaa jollekin oikeuden hoitaa kuljetuksia, kannattaa samalla asettaa siihen myös velvollisuus.
Palvelun saatavuus, turvallisuus ja miellyttävyys varmistetaan alasta riippumatta tekemällä vastuista ja velvoitteista selkeitä. Jos sairaalan siivouksesta tai kouluruoan valmistamisesta vastaava taho on ei ole selvä, laatuvaihtelua ilmenee varmasti myös siellä.
Tämän jälkeen, kun vastuutaho on kaikille osapuolille selvä, ongelmiin pitää myös uskaltaa tarttua. Vähintään yksi kymmenestä taksikuljetusten hankintasopimuksesta pitäisi laatuongelmien takia uusia, jotta markkinatoimijoille muodostuisi kuva tilaajan haluamasta laadusta. Ei ole liikaa pyydetty onnistua 299 kertaa kolmesta sadasta. Jos joku epäonnistuu viisi kertaa sadasta kahden viikon ajan, palvelu ei tule menestymään tulevaisuudessakaan.
Säästöt
Julkisia taksipalveluita on aina hoidettu tehottomasti. Liikenneministeriön asettama malli ei suosinut tehokasta työtä, eikä alalle hakeutunut toimijoita, jotka olisivat pyrkineet tehostamaan toimintaa. Nykyisin kuitenkin tuntuu järjettömälle, että sairaalan sisällä etsitään muutaman sadan tuhannen euron säästöjä ja samaan aikaan sairaalan ulkopuolella elätetään yhteiskunnan rahoilla viittä kuljettajaa ajamassa yhden kuljettajan ajoja. Kyse voi ehkä olla ollut myös siitä, että on haluttu pitää tutut, paikalliset taksinkuljettajat kiinni työssä, vaikka tehottomuuden hinnalla.
Jos hankinnat tehtäisiin optimoimalla kokonaisuutta, taksikuljetuksista olisi mahdollista säästää nykytilanteeseen verrattuna noin sata miljoonaa euroa vuodessa niin, että samalla palvelun laatu paranisi ja palvelun tuottajien eli kuljettajien tulot nousisivat. Tilaajan pitäisi muokata sopimusmalli sellaiseksi, että palveluntuottajan taloudellinen etu on säästää tilaajan kustannuksia. Jos palvelun kustannukset olivat viime vuonna miljoona euroa, palveluntuottajan voiton on oltava suurempi, jos kustannukset ovat tänä vuonna 0,8 M€. Palveluntuottajan pitää tehdä tappiota, jos kustannukset nousevat 1,2 M€:oon. Avaan tätä lisää myöhemmin.
Työllistävyys ja sitoutuminen
Jos sinut työllistetään kymmeneksi tunniksi viikossa, sitoudut työhön, jos sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa tai saat tuplapalkan kyseisestä ajasta. Jos sinut työllistetään täydellä työajalla, sitoudut työhön, vaikka palkka olisi pienempi. Jos saat kolmen vuoden sopimuksen, voit vaikka uusia autosi työmatkan sujumisen varmistamiseksi. Sen sijaan, jos työtä tarjotaan tunniksi kerrallaan ilman lupausta tulevaisuudesta, et luultavasti tartu koko tehtävään.
Sama mekanismi ilmenee taksipalveluiden hankinnassa. Sitoutumalla palveluntuottajaan saat vastineeksi sitoumusta, ja voit odottaa ”tukkuhintaan” tingittyä hintaa ja venymistä hoitamaan viimeinenkin kyyti. Jos taas et sitoudu palveluntuottajaan, palveluntuottaja ei sitoudu palvelun tuottamiseen sinulle. Kymmenen kuljettajan työhän kannattaa sitouttaa kymmenen kuljettajaa. Jos samaan tehtävään ottaa 100 kuljettajaa, kenelläkään ei ole intressiä venyä hoitamaan viimeistä hankalaa ajoa. Jos taas kymmenen kuljettajan työllä pitää maksaa 100 kuljettajan autohankinnat, puhelinliittymät, kirjanpidot ja palkat, palvelusta tulee tosi kallis. Ja taas, jos kymmenen kuljettajan työt puristetaankin kahdeksalle kuljettajalle, työstä tulee heille niin hyvin tuottavaa, että kuljettajat pitävät työstään kiinni kaikin mahdollisin keinoin ja tarvittaessa vaikka heräävät keskellä yötä hoitamaan satunnaisen työtehtävän.