Tukkualennus vai kyyti kerrallaan? Yllättävän iso osa julkisista hankinnoista tehdään tällä hetkellä täysin sitoumuksetta: ”Tarjoa meille kuljetuksen hintaa, ehkä tarjoamme tilauksia ajettavaksi tai emme tarjoa.” Kun tilaaja ei sitoudu palveluntuottajaan, palveluntuottaja ei myöskään sitoudu palveluun. Silloin palveluntuottaja vaatii satunnaisesta ajosta enemmän rahaa, tai on käytettävissä vain silloin, kun se hänelle itselleen sopii eikä parempaa tuottoa ole muualta saatavissa. Jos hankinnassa sitoudutaan takaamaan pitkäjänteisesti töitä palveluntuottajalle, palveluntuottaja sitoutuu pitkäjänteisesti palvelun tuottamiseen.
Monessa julkisessa hankinnassa on harjoiteltu päiväautojen käyttöä, jolloin kyseisten autojen työt saadaan järjestettyä tehokkaasti. Kokonaisuutta katsoen tilanne on kuitenkin osaoptimointikatastrofi: viisi päiväautoa toimii kohtuullisen tehokkaasti, ympärillä sata ylivuotoautoa sitäkin tehottomammin. Voit saada palveluntuottajat tarjoamaan tehottomaksi paljastuvaan palveluun edullisesti kerran, mutta toimivassa markkinataloudessa osaoptimointi tulee jo toisella hankintakerralla kalliiksi. Jos palvelu halutaan hoitaa laadukkaasti ja taloudellisesti, yli 90 % ajoista kannattaa hoitaa palveluun sidotun kapasiteetin toimesta ja alle 10 % satunnaisesti käytettävällä kalustolla, joka työllistyy pääosin muihin tehtäviin. Tämä vaatii kykyä ennustaa kysyntää ja suunnitella kapasiteettia joustavasti: esimerkiksi hiihtoloma-aikaan tarvitaan vähemmän kapasiteettia kuin tavallisena aikana. Kysynnän muuttuessa kapasiteettia pitää pystyä vähentämään tai lisäämään joustavasti, jotta tehokkuus säilyy hyvänä.